Nyt on menossa nettiromanssien etsintä. Oih, olen koettanut ennenkin, ja se olikin villi seikkailu, joka jatkuu vieläkin…oikeastaan kai koko loppu elämäni, koska tuosta nettiromanssista jäi lapsi.
Mutta niin, hän oli täysin erilainen todellisuudessa. Osasi kyllä antaa ymmärtää jotain ihan muuta ja oli hurmaava. Todellisuudessa päävikainen ja lapsuudessa ikävästi traumatisoitunut mies. Lasinen lapsuus, kuten meillä kovin monella muullakin. Noh, seurauksena oli vahinkoraskaus, joka on nyt parivuotias. Sitten riitaa toraa pelkoa ja väkivaltaa, lähestymiskielto, kahden vuoden ero, ja voitteko uskoa, UUSI yritys…joka yllättävää kyllä meni sitten takapuolelleen.
Noh, se SIITÄ lyhyesti. Olisihan tuostakin aiheesta kirjoitettavaa vaikka millä mitalla, mutta sanoisinko, etä se ei ole nyt ajankohtaista.
Ajankohtaista sen sijaan on, että hullunrohkeana levitin verkkoni uudelleen netin syövereihin; ”Maddam saalistaa jälleen.”
Miksikö? No koska uskon mahdollisuuksiini löytää sen yhden ja oikean ikuisen onnen rakkauden saralla, vieläkin, kaiken jälkeen ja kaiken keskellä…koska olenhan kuitenkin lähes täydellinen <3 Oikeassa elämässä pääsen niin kovin harvoin minnekään imisten ilmoille, että se ei oikein ole otollista kohdata siellä…no miksei tietenkin, mutta yleensä se on vain juopunutta hölmöilyä, ja ennenkaikkea, he tulevat luokseni ulkonäköni vuoksi, eivät sen, mitä minä olen. En tarkoita että olisin mikään malli tai primadonna, mutta.., kysyköön joku jos haluaa lisäselvennystä 😀 JA ainakin voin etsiä miellyttäviä juttuseuraherroja, eikö vain? Löytyyhän sitä toki kaikenmosia seuraherroja, mutta heidänkin kanssaan voi olla aivan mielenkiintoista jutella. Toistaiseksi olen löytänyt yhden oikeastikin kelvollisen ehdokkaan, miekkonen saa ihastusvärpötyksiä aikaan vatsanpohjassani, vaikka en ole ikinä edes tavannut heppua. Noh, omat toiveet ja kuvitelmat ne varmaan siellä värpöttelee. Olen jo stalkannut miehestä vaikka mitä tietoa…ihan vain uteliaisuuteni ja hyvän päättelykykyni avulla…emme edes tiedä toistemme nimiä…tai emme ole niitä vaihtaneet, mutta minä tiedän siitä huolimatta hänen nimensä 😉 Onneksi en ole pahanlaatuinen stalkki ollenkaan, pois se minusta. Toistaiseksi olen ollut vain iloinen ja kepeä hänelle jutellessani, ainakin melkein, mutta täytyy katsoa, mitä tuumaa jos ns. lyön sitä vähän raskaammilla asioilla päähän.
