Hei maailma…automaattinen blogin aloitusotsikko. Olkoon. Maailmallehan tässä huutelen.
Olemme jo pidempään naureskelleet, että minun totisesti pitäisi aloittaa oman blogin kirjoittaminen, sillä kovin monella ihmisellä ei ole yhtä vivahteikas elämä kuin minulla. Televison draamasarjat kalpenevat kevyesti, voin luvata, että on takuulla paljon jännittävämpää kuin salkkarit 
Ainakin tästä tulee terapeuttista minulle itselleni, ellei sitten mitään muuta. Toki on olemassa suuri mahdollisuus, etten jaksa tätäkään kirjoittaa kovin pitkään, aloitan innoissani ja siihen se sitten jääkin; kuten kovin moni muukin asia elämässäni 
Tällähetkellä olen sellaisessa kurimuksen pyörityksessä, etten osaa mitään kovin järkevää aloituskirjoitusta tähän sepostaa, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.
Voisin kai kertoa vähän itsestäni?
Olen monivaiheisesta elämästä selvinnyt 30 v. kolmen lapsen yh äiti….ja no niin, jos täydennän tätä kohtaa myöhemmin, tuli mielenkiintoisempaa kerrottavaa.
9 vuotias poikani saapui juuri kotiin jälki-istunto lapun kera. Luokkakaverin kiusaaminen. Tämä on tapahtunut pitkällisesti ja erittäin fyysisellä tavalla koulumatkoilla. Erinomaista, että koulun pitkä koura ylettyy myös tällätavoin koulumatkoille! Sillä siellä se kiusaaminen pesii. Sain eilen tietää tästä tilanteesta, ja voin sanoa, että olipa järkytys.
Tänään on mennyt sitten aika toimittaessa asioita ja apua pojalle, ja itsellenikin, ihan koko perheelle. Tässä on tilanne, jossa huomaan yhden elämänviisauteni olevan paikallaan; Mitä tahansa teetkin, yritä aina parhaasi. Jollei se riitä, se ei sitten vain riitä, mutta eipä tarvitse hävetä, tuli siitä sitten mitä tahansa.
Nyt lappu on allekirjoitettu. 30 min. jälki-istuntoa.
Kunpa olisikin niin, että tuolla puolen tunnin istumisella kaikki olisi sovitettu ja pois pyyhkäisty.
Jahas, no niin. Nyt tämä luokkakaveri jota on kiusattu, tupsahti meidän ovellemme koputtelemaan, ja kysyi että pääseekö leikkimään?! No päästin, kun ajattelin että jos pojat puhuis jotain asioita selväksi keskenään…eih, virnistelivät vain ja olivat niinkun ennenkin, ihan sama meno?
Kohtsillään ajoin kaverin kuitenkin pois, sillä pojallani ON kaverikielto toistaiseksi voimassa. Lukukauden loppuun, niin sanoin. Katsotaan jos sitä kannustimeksi sitten muutetaan lyhemmäksi tai jotain. Kuka senkin kertoisi jossain taulukossa että mikä on hyvä rangaistus minkäkin ikäiselle, kuinka pitkä, ja mistä teosta seuraa mitäkin?